Meille muutti loppukesästä kk-mäyräkoiran pentu: Synkmetsän Utu, tuttavallisemmin Hilima.

On ollut totuttelemista pieneen koiraan, pieniin ruoka-annoksiin kupissa ja erittäin voimakastahtoiseen nelijalkaiseen perheenjäseneen. Välillä tuntuu, että meidän kissallakin on enemmän miellyttämisen halua kuin Hilimalla  Hyvähän se on että luonnetta löytyy, eihän se muuten metällä pärjäisi. Tuisku ja Seitakin ovat saaneet todeta että neiti on hyvin päättäväinen pikku rimpula.

Hilima on erittäin suloinen neiti ja on valloittanut meistä jokaisen. Hilima tulee käymään metällä Reijon kanssa kunhan hieman kasvaa ja minulle se on ihana pikku sylikoira.... Tyttäretkin pystyvät taluttamaan Hilimaa, ainakin vielä kun se on pentu. Melekoiset voimat hällä on vaikka on noin pieni.

-Pirjo-